Music

Ikivanhan ensimmäinen idea syntyi jo vuonna 2023. Se on elänyt monta elämää ja ollut useammassa muodossa: aluksi Heidin kansanlaulumaisena biisinä, josta se alkoi hiljalleen muuntua nykyiseen muotoonsa yhdessä Antin kanssa.

Kappaleesta tehtiin versio myös UMK:hon vuonna 2024. Biisissä oli tuolloin aivan eri kertosäe, se oli englanniksi, ja kappaleen tarina pyöri enemmän kollektiivisen ”maailman sielun” ympärillä. Tuolloin mukana ei myöskään ollut vielä tradi-riffiä, vaan kaikki osat olivat omaa sävellystä.

Kun Haitarimarinadi-levyä alettiin laittaa kasaan, biisi koki kolmannen muodonmuutoksen. Antti teki riffin, joka alkoi kantaa koko biisiä. Vanha kertosäe hylättiin, Heidi teki laulumelodian, ja uudet sanat alkoivat soljua siihen kalevalaisena loitsuna. Sanojen inspiraationa oli Antin puhdas oleminen musiikkinsa kanssa yleisön edessä keikkatilanteissa ja se hurmos, jonka Antti keikoillaan luo yleisön keskuuteen. Lauri Halavaara kokosi ideat yhteen, teki lopullisen tuotannon, ja rakennetta muutettiin vielä kasvavaksi niin, että biitti lähtee vasta puolivälistä.

Kappaleessa on runsaasti vaikutteita Kalevalasta, mutta nyt ei tehdäkään hauen leuasta kanteletta vaan haitaria. Haetaan karhuveljiltä viisautta ja voimaa ja ollaan nöyrinä omassa palvelutehtävässä: pyydetään väenvoimaa suojelemaan yössä tanssivia.

Ikivanhaa tehdessä syntyi samalla ajatus, että se tulee olemaan levyn ensimmäinen biisi, alkuasetus, jonka kautta kuulijalle kerrotaan, että levyllä liikutaan tiedon päiväpuolen ja yöpuolen rajamailla, lipsahtaen välillä vähän enemmän jommankumman, unen tai rationaalisen maailman puolelle. ”Ikivanha sielu ei puhu modernia kieltä” – kaikella mitä levyllä sanotaan, saattaa olla merkityksiä, joita rationaalinen mieli ei pysty tavoittamaan.

Tätä seuraa levyllinen biisejä, joissa sielu seikkailee ja syleilee elämää ihmis- (tai eläin-) hahmoissa nykymaailmassa, koittaen ottaa selvää sen kaikista puolista: fiilistellen, mokaillen ja tehden havaintoja ja oivalluksia.

Takatukka-kappaleen idea syntyi keväällä 2025. Alettiin siis tehdä UMK-biisiä – kisaan pääseminen oli ollut Antilla haaveissa jo vuosia. Heidi ja Saara Törmä tekivät etäsessioissa biisin teksti-ideat ja laulumelodiat, ja niitä istutettiin biisiin ja tuotantoon pitkin kesää Antin ja Lauri Halavaaran kanssa.

Alkuajatuksena oli saada biisiin rytminen hookki, suomenkielinen sana, joka kuulostaa hauskalta myös ulkomaisten korvissa. Takatukka-sana löytyi puhelimen muistiosta ja se sytytti tekijät heti. Se herätti jonkinlaisen oudon, hullun luomisvoiman, jonka kanssa saatiin hääräillä koko kesä. Sanan ympärille alettiin kehittää tarinaa ja luoda maailmaa, ja kappaleeseen saatiin sopivasti myös syvempää merkitystä.

Lyhyehköjä etäsessioita tehtiin biisin ympärillä toistakymmentä, ja biisi sai siis välillä myös arvokasta lepoaikaa. Kun biisi oli muhinut hetken, sen äärelle oli todella hauskaa palata ja leikkiä sen kanssa vähän lisää. Koko prosessin ajan tekijäryhmällä pysyi leikkisä tunnelma, ja tämän biisin teko oli kyllä ehkä hauskinta ikinä.

Kappale kehittyi pikkuhiljaa: ensin syntyi kertosäe, sitten säkeistöt ja ihan lopuksi vielä C-osa. Tuotantoa hiottiin pitkään. Kertosäkeen hidastettu tempo syntyi myös tekotavan kautta; koska kertosäe ja säkeistö tehtiin eri sessioissa ja eri ajankohtina, niistä tuli vahingossa eri tempoisia. Tämä ei kuitenkaan ollut tuottaja Halavaaralle mikään ongelma, vaan hän näki siinä mahdollisuuden tehdä jotain hauskaa. Temponvaihdos istui biisiin kuin nenä päähän!

Biisiä tehtiin huolella ja hartaasti, mutta siinä oli koko ajan läsnä sellainen ”sanotaan kaikelle kyllä” -meininki. Jokainen tekijä sai tehdä oman osuutensa niin, että toiset tsemppasivat, ja lopputulos tuntui todellakin kaikkien yhteisen energian yhdistymiseltä.

Oli erityisen ihanaa päästä UMK:hon ja nähdä, kuinka biisin energia tarttui ihmisiin. Olemme saaneet paljon positiivista palautetta etenkin ulkomaalaisilta kuulijoilta, suomalaisilta lapsiperheiltä, ja sekä cheerleadereiden että taaperoiden tanssivideot ovat aivan upeita ja ilahduttavia. Voiko olla mitään ihanampaa kuin se, että rakkaudella ja hyvällä meiningillä tehty biisi resonoi myös yleisössä.

Aerobikki syntyi syksyllä 2025, kun Takatukka oli jo tehty ja tiedettiin, että se on päässyt UMK:hon. Antilla ja Heidillä oli pitkään ollut muistissa ja kehitteillä aihe ”Mind aerobics”, jonka idea perustui siihen, että mieltä voi harjoittaa yhtä lailla kuin kehoakin. Mielikin tarvitsee liikettä, ja keho ja mieli ovat syvässä yhteydessä toisiinsa. Kun mieltä venyttelee esimerkiksi unelmoimalla, siitä tulee joustavampi ja kimmoisampi. Joskus mieli ja mielen pömpylät aukeavat kehon liikkeen kautta.

Saara saapui biisileirille Kokkolaan, ja Heidi ja Saara tekivät melodian, harmonian ja sanat. Sama leikkisä suhtautuminen kappaleeseen oli läsnä, ja biisi saatiin yhdessä päivässä lähes valmiiksi. Olohuoneessa pyöri peilipallo, välillä tanssittiin ja sitten taas mietittiin tekstiä.

Antti kehitteli biisiin hanuririffit ja Lauri tuotti. C-osa hioutui valmiiksi, kun tuotanto oli jo muutoin pitkällä. Pisteenä iin päälle Ulla Nisonen taikoi kappaleeseen nerokkaan musavideon, joka on nähtävissä, elettävissä, tanssittavissa ja koettavissa YouTubessa.

Kirsikankukka syntyi huhtikuussa 2025. Heidillä ja Antilla oli etäsessio Jarkko Meretniemen kanssa, ja Jarkko oli kehitellyt melodiaa ja biisin aihetta jo etukäteen. Kappale tuntui heti merkitykselliseltä. Teimme tekstin yhdessä kasaan, pallottelimme muun muassa murresanoilla ja luonnollisesti puhuimme paljon elämästä – niin Jarkon kanssa aina tehdään. Antin sanoin: ”Tunti Jarkon kanssa on yhtä kuin vuoden terapia.”

Heidin ja Antin olohuone on muuten ollut melkein kaikkien Haitarimarinadi-biisien tekopaikkana, niin kuin tälläkin kertaa. Ainoastaan vanhemmat biisit Pojanpojanpoika, Alavilla mailla ja Laulu luonnolle ovat syntyneet eri työhuoneilla. Heidin ja Antin talo rakennettiinkin temppeliksi, jossa laulu ja soitto saavat soida ja laulut syntyä turvassa ja puhtaassa energiassa. Ihanaa huomata, että näin todella on.

Muutamaa Kirsikankukan tekstin kohtaa hiottiin vielä jälkeenpäin, ja Antti kehitteli C-osan jykevän instrumentaalikohdan yhdessä tuottaja Halavaaran kanssa. Kun Lauri virittää tehot tappiinsa, lopputulos on aina hämmästyttävän upea – niin kuin tässäkin. Instrumentaaliosa tuntui järkäleeltä heti ensi kuulemalta ja tuntuu vieläkin.

Kappaleesta on saatu paljon palautetta, ja se on jo nyt ollut mukana ihmisten tärkeissä juhlissa ja elämän risteyskohdissa. Tekstiä on esitetty myös runonlausuntana.

Universumille unelmana tähän kohtaan: haluaisimme kovasti päästä näkemään Japanin lumoavan kirsikankukkakevään.

Antti Pojanpojanpojasta:

”Selittämättömällä tavalla minusta tuntuu, että esivanhempamme elävät meissä, jollakin tietoisuuden tasolla. Laulussa isoisäni isä laulaa pojanpojanpojastaan, joka haitaria soittelee. Isoisäni ovat olleet hekin pelimanneja: isäni isä soitti haitaria ja hänen isänsä viulua. Myös äitini isä ja hänen veljensä soittivat haitaria. Minä aloin soittamaan haitaria vahingossa. Tarkoitukseni oli mennä kitaratunneille, ja kun olin musiikkikaupassa 8-vuotiaana kitaraa ostamassa, näin kaupan seinällä haitarin. Minulle tuli silloin tunne, että haluankin alkaa soittamaan sitä. Mistä ihmeestä olisin muuten haitariin päätynyt? En tuolloin edes tiennyt, mikä soitin se oli. Myöhemmin on selvinnyt, kun isäni on tehnyt sukututkimusta, että isän isä oli pelimanni, kuten hänenkin isänsä. Löytyi myös kuva, jossa isoisäni soittaa haitaria kotituvan portailla nuorena poikana.

Minusta tuntuu, että minun tehtäväni ja tarkoitukseni soittajana ja taiteilijana on kaivautua alitajuntaani ja hakeutua esivanhempieni tiedon äärelle. Tämä laulu avaa tuon väylän, keskustelukanavan esivanhempieni kanssa.

Laulussa kertojana on isäni isänisä, joka toivoo armoa lapsenlapsenlapselleen Tuonelan portilla.”

Alavilla mailla syntyi, kun Antti ja Heidi ottivat yhteyttä tuottaja Lauri Halavaaraan ensi kertaa Rujo-levyn (2019) yhteistöiden jälkeen. Elä- ja Emi-biisien tuotannot olivat olleet onnistuneita ja kertakaikkiaan mukavia yhteistöitä, ja halusimme jatkaa samalla porukalla.

Kappaleeseen tehtiin aluksi riffi, josta alettiin muodostaa pohjaa biisille. Lauri tuotti erittäin hyvänkuuloisen träkin, joka alkoi sitten inspiroida tekstiä ja laulumelodiaa. Tässä vaiheessa ei ollut vielä tietoa, kuinka paljon Antti tulee biisissä laulamaan. Heidi teki laulumelodian ja sanat laulamalla, äänittämällä ja kuuntelemalla suoraan träkkiin.

Inspiraatiota haettiin muun muassa Pohjoisen alitajunnan maa -kirjasta ja luonnosta: leikkokukkien kasvattamiseen kuuluu syksyn tullen luopumisen harjoitus. On päästettävä irti ja annettava luonnon jäädyttää ja kukkien kuolla, mutta se on joka vuosi yhtä vaikeaa. Kun luonto jäätyy paikoilleen, tulee usein runollisesti mieleen, jäätyykö sydänkin ja miten se pidetään lämpimänä pitkän talven. Jäätyvätkö kaikkien sydämet? On löydettävä rakkaus ennen kuin on liian myöhäistä.

Ajatus siitä, että pitäisi olla yksin pimeässä pohjolassa ilman rakkautta koko talven, tuntui kylmäävältä. Yhdistimme kukat ja kiireen tunteen rakkauden löytämisessä ennen talven tuloa. Narniamainen tunnelma ja kalevalainen ajattelu olivat mukana tekstin synnyssä. Kansanlaulumelodia on herkullinen yhdistettynä EDM-tuotantoon ja Antin ääneen, ja haitari tuo pakettiin lisää lämpöä.

Kappale tehtiin ehdolle vuoden 2023 UMK:hon. Saimmekin puhelun, jossa biisiä kehuttiin ja kerrottiin, että se oli ollut vuoden parhaimmistoa, mutta ei ollut ihan yltänyt TOP 7:ään. Meille oli kuitenkin erittäin tärkeää – varsinkin kun tämä oli ensimmäinen yritys kisaan – että meitä kannustettiin yrittämään uudelleen. Tuli olo, että resepti on toimiva, ja toive pääsystä kisaan alkoi elää todellisempana kuin aiemmin.

Biisi tuotettiin vielä uusiksi ennen kuin se julkaistiin vuotta myöhemmin singlenä, ja se oli lähtölaukaus uuden levyn synnylle.

Antti Laulu luonnolle -kappaleesta:
”Mulle luonto on tärkeä ja merkitsee valtavasti. Oon kotoisin lakeuksilta, missä luonto on takapihalla. Rakastan sitä, kun saa olla yhtä luonnon kanssa eli vaikkapa hiihtää, ulkoilla, hengittää happea mehtässä pakkasessa. Rakastan hankia ja talvea. Rakastan olla yhtä vapaa kuin luonto, kun hiihtelen sukset jalassa meren jäällä.

Tämä on rakkauslaulu kaikkeudelle.

Olemme aina olleet ja tulemme aina olemaan osa luontoa. Rakkaus luontoamme kohtaan on avain kaikkeen. Sillä sitä, jota rakastat, et halua koskaan satuttaa etkä vahingoittaa. Sanat Laulu luonnolle -kappaleeseen olen koonnut Kymenlaakson laulukirjan (toim. Erkki Ala-Könni 1981) lauluista 167 (Lemmenlaulu, laulanut Vihtori Vesalainen, Sippola 1956) sekä 168 (Lemmenlaulu, laulanut Taavi Uutela, Iitti 1957). Sävelsin kappaleen näiden laulujen teksteihin ja kirjoitin sekaan omia säkeitä alkuperäisten lemmenlaulujen tekstejä kunnioittaen sekä luonnon kauneutta vaalien.”

Kappale julkaistu myös albumilla Nouse luonto – Songs of Nordic Biodiversity (Nordic Notes, 2025).

Heidi sai keväällä sanoitettavaksi legendaarisen melodian Folkkareilta; he toivoivat suomenkielistä tekstiä biisiin. Kappalehan oli siis sama kuin Scooterin How Much Is the Fish?, mutta tilaaja tunsi biisin historian paremmin: tätä vanhaa bretagnelaista kansanlaulua on versioitu äänitteillekin kymmeniä kertoja.

Kappale on alkuperäiseltä nimeltään Son ar chistr (suomeksi Siiderin laulu), ja sen tekstin ovat kirjoittaneet vuonna 1929 Jean Bernard ja Jean-Marie Prima.

Heidi otti sanoituksen pohjaksi kappaleen alkuperäisen idean juomalaulusta, mutta muutoin tekstissä ei ole mitään alkuperäistä.

”Alkoholinkäyttö alkaa olla Suomessa jo katoavaa kansanperinnettä, niin tällainen kollektiivisten ’muistelmien’ idea tuntui hauskalta ajatukselta kirjoittaa. Koska Folkkarit olivat tekemässä comebackia Kaustisen Folk Music Festivalilla, sijoitin tarinan mielessäni sinne.”

Biisin muoto ja kertaukset mahdollistivat selittelevän kerrontatavan, niin kuin laulaja keksisi selitystä toilailuilleen siinä samalla. Biisin teksti on se tarina, jonka kaikki tuntevat: tämä kävi vähintään jollekin tutulle.

Kun tuli tekstin demotuksen hetki, Antti sattui sopivasti kotiin. Biisi istahtikin hänelle niin hyvin, että hän päätyi feattaamaan myös lopulliseen versioon. Teksti saattoi saada sellaisia hurmaavia vaikutteita hänen eteläpohjalaisesta murteestaan, joita Heidin kirjoittamassa tekstissä ei vielä ollut. Suomalaiset murteet ovat kertakaikkiaan upeita. Varsinkin lauluissa käytettynä ne tuovat mukaan aitoutta, persoonaa, huumoria ja rehellisyyttä.

Antti tapasi sattumalta kesällä 2025 Alan Stivellin, joka on levyttänyt samaisesta kappaleesta 1970-luvulla juuri sen version, jonka kautta kappale ja melodia tulivat suurempaan tietoisuuteen. Liekö saanut jonkun kipinän häneltä.

Kappale nousi Spotifyn viraalilistalle syksyllä 2025 ja pysyi siellä monta viikkoa kärkikahinoissa.

Aijaijai syntyi Jarkko Meretniemen, Heidin ja Antin etäsessiossa. Jarkolla oli jälleen mukanaan kaunis melodinen idea, josta syntyikin kappaleen kertosäe. Sessiossa puhuttiin elämästä, kuolemasta ja siitä, kuinka tärkeää on huomata kauneus ympärillä, pienissä yksityiskohdissa ja läheisissä.

Alun perin kappale alkoi sanoilla ”kuolema kuiskaa”, mutta se alkoi vaivata. Kaipasimme elämää syleilevää tunnelmaa. Otimme toisen session, ja syntyi ”elämä kuiskaa aah, eiks ooki mahtavaa”, jossa kiteytyy kaikki oleellisin maailmasta ikinä.

Kappaleeseen jäi myös Jarkon alkuperäisen demon kitararaita. Tuottaja Halavaara sai biisin lentoonsa. Kappale on ollut keikoilla jo kuuntelijoiden suosikki, vaikka sitä on esitetty vasta pari kertaa.

Hiilloksella syntyi, kun tultiin tanhuista syksyllä 2024. Oltiin opeteltu tanssimaan sottiisia Kokkolan työväenopiston tanhukerhossa. Antti alkoi tanssin jälkeen soitella sottiisia uudella haitarillaan, Heidi istuskeli sohvalla ja kuunteli. Mielessämme ikävöitiin kesää ja Kaustista. Teksti syntyi suoraan Antin soiton päälle.

Olemme molemmat käyneet läpi burnoutin, useampaankin kertaan, ja teksti antaa armon tunteen tulla: ei haittaa, jos mieli on tumma tai jos väsyttää. Silloin mennään nukkumaan, kun on sen aika.